Naisten historia hitsausalalla sai alkunsa toisen maailmansodan aikana tapahtuneesta naistyövoiman vallankumouksesta. Amerikkalaisia naisia tarvittiin palvelemaan maataan monenlaisissa tehtävissä. Niinpä he siirtyivät ensimmäistä kertaa miesten asevelvollisuuden vuoksi kotitöistä työelämään ennennäkemättömän suurina joukoina ja ottivat vastaan työpaikkoja, jotka olivat aiemmin olleet heiltä suljettuja ja varattuja miehille.
Tämän seurauksena naisten osuus Yhdysvaltain työvoimasta kasvoi vuosina 1940–1945 27 prosentista lähes 37 prosenttiin. Eniten naistyöntekijöiden määrä kasvoi ilmailuteollisuudessa. Vuonna 1943 yli 310 000 naista työskenteli Yhdysvaltain lentokoneteollisuudessa, mikä oli 65 prosenttia alan koko työvoimasta (verrattuna vain 1 prosenttiin sotaa edeltävillä vuosilla).
Myös sotatarviketeollisuus rekrytoi runsaasti naistyöntekijöitä, kuten hallituksen propagandakampanjan tähti ”Rosie the Riveter” osoittaa. Rosie, joka perustui osittain todelliseen sotatarviketehtaan työntekijään mutta oli pääosin J. Howard Millerin luoma kuvitteellinen hahmo, nousi yhdeksi Yhdysvaltain historian menestyneimmistä rekrytointivälineistä ja sodan aikaisen työssäkäyvän naisen ikonisimmaksi symboliksi.
Rosie the Riveterin tunnetuin versio, eli alkuperäinen hahmo, luotiin vuonna 1942, ja se esiintyi Westinghouse-sähköyhtiön julisteessa, jonka iskulauseena oli ”We Can Do It!”. Vuonna 1943 Redd Evans ja John Jacob Loeb julkaisivat suositun kappaleen ”Rosie the Riveter”.
Rosiea pidetään edelleen feminismin ja naisten taloudellisen vaikutusvallan symbolina.
Toisen maailmansodan päättyessä, mitä oli tulossa?
Heidän oli tarkoitus palata kotiin sodan päätyttyä, mutta he kieltäytyivät. Tämä johti naisten työelämää koskeviin uudistuksiin, joiden ansiosta työvoima on nykyään sukupuolten osalta entistä tasapainoisempaa.
Nykyään on tarjolla teknisiä koulutusratkaisuja, jotka edistävät naisten integroitumista teollisuuden aloille, kuten hitsaukseen.
Lähteet:
